“Täysillä, mutta ei totisesti!”

"Pesäpalloa en ikinä sillä tavalla pelannut, vaikka se taitaa olla yhä ykköslaji Kiteellä, nauraa Aatu Laamanen."

Aatu Laamanen pääsee helpommalla, mikäli luettelee lajit, joita ei harrastanut Kiteellä lapsuudessaan. Hänen mukaansa Kitee oli juuri sopivan kokoinen kaupunki päästä mukaan erilaisiin harrastuksiin. Nuorta poikaa liikunnan pariin kannusti myös perhe, jossa kaikki tykkäsivät urheilla tavalla tai toisella.

"Se on helpompaa kuin isoissa kaupungeissa. Kiteellä oli jo aina joku tuttu jonkun lajin parissa ja sitten oli helppo mennä itsekin mukaan."

Aatusta olisi saattanut tulla vaikka jalkapalloilija, ellei yksilölajin viehätys olisi ollut niin suuri. Hänen oma päälaji lopulta löytyi isoveljen, Eetun, esimerkkiä seuraamalla judon parista.

Peruskoulun Aatu kävi Kiteellä. Sen jälkeen oli tehtävä suuri päätös jatkon kannalta. Optimaalisin ympäristö judon kannalta löytyi Tampereelta. Aatu haki ja pääsi Tampereen urheilulukioon. Judoseura Kipponista Aatu siirtyi Tampereen Judoon.

Judokan elämä on asettunut Tampereella hyvin uomiinsa. Urheilun ohella Aatu suorittaa hallintotieteiden maisterin opintoja yliopistossa, tekee töitä ja jakaa kodin tyttöystävänsä kanssa.

"Olen Tampereen kaupungilla projektiasiantuntijana. Työni sisältää talouden ja hallinnon projektien pyörittämistä. Olen kyllä siitä hyvässä tilanteessa, että olen jo koulutustani vastaavassa työssä. Tykkään työstäni paljon. Varmasti sitten, kun urheiluura päättyy, tulen hyvin todennäköisesti työllistymään julkiselle puolelle."

Kun Aatulta kysyy miten hän kokee säilyttäneensä pohjoiskarjalaisuutensa, hän myöntää ainakin jo murteen hioutuneen puheesta pois.

"Pohjoiskarjalaisuus näkyy minussa varmaan sellaisena leppoisuutena ja rauhallisuutena. Tulen hyvin erilaisten ihmisten kanssa toimeen."

Aatulla on myös paljastus: "Itse asiassa veroni makselen yhä Kiteelle, naurahtaa Aatu."

Aatu Laamanen Nääshallilla. Harjoittelu on tärkeä osa arjen rutiineja.

Judokan kovaa onnea

2019 Aatu Laamanen voitti judon Suomen Mestaruuden 90 kg -sarjassa. Menestyksen eteen oli tehty kovasti työtä ja seuraavat tavoitteet oli nostettu korkealle. Valitettavasti huippu-urheilu ei ole niin suoraviivaista. Useampi vaiva on tullut menestyksen ja treenaamisen tielle viime vuosina.

"Loppuvuodesta 2019 tuli loukkaantuminen ja välilevyjen kanssa oli ongelmia. Kuntoutumisessa kesti pitkään. Kevättä kohden meni sitten parempaan suuntaan ja pääsin jo matolle harjoittelemaan. Sitten huhtitoukokuun vaihteessa umpisuoli poksahti ja tuli taas muutaman kuukauden tauko leikkauksen myötä."

Viime syksyyn Aatu ehti kuntoutua jo sen verran hyvin, että pystyi kamppailemaan SM-kisoissa hopealle. Pakollista lepoa oli kuitenkin jälleen edessä, kun vanha polvivamma muistutti olemassaolostaan loppuvuodesta. Aatu on kiitollinen siitä, että urheiltuihin vuosiin nähden, hän on selvinnyt todella vähin vammoin. Nyt vain on sattunut lyhyelle aikavälille useampi vaiva.

"Ikää on jo se 25 ja koko ikäni olen urheillut, että siinä mielessä olen hyvin terveenä säilynyt. Täysillä ja kovaa kun tekee, niin ennen pitkää jotain tulee."

Korona kampittaa Suomen judomenestystä

Motivaatiota Aatulta ei puutu ja hän näkee, että parhaat vuodet lajin parissa ovat vasta edessä. Aatu on onnistunut näkemään loukkaantumisissa myös valoisan puolen. Nyt hän on saanut lepoa ja aikaa tehdä muita asioita. On ollut optimaalinen aika parannella, myös pandemiasta johtuen.

"2019 minulle kertyi matkapäiviä todella paljon. Viime vuonna ei juuri yhtään. Tämä oli jossain määrin ihan mukavaa vaihtelua. Reissaaminen osaa olla raskasta kaiken treenaamisen ja kilpailemisen ohella."

Judomenestys edellyttää mahdollisuutta kilpailla ja treenata monipuolisesti myös ulkomailla. Pandemian takia monet kisat ja harjoitusleirit ovat jääneet järjestämättä.

Eurooppa cup-kilpailu Dubrovnikissa, Kroatiassa 2018. Kuva: Tino Maric

"Suomi on pieni judomaa ja meille on ehdottoman tärkeää saada kansainvälisiä vastustajia. Meillä ei yksinkertaisesti ole harjoitusvastustajia ja niin kovia sellaisia, kuin mitä voimme ulkomailla kohdata. Siinä mielessä tilanne on ollut judolle haastava."

Onko Aatulla mottoa, minkä voimalla hän jaksaa tehdä töitä tavoitteidensa eteen?

"Pitää pyrkiä tekemään kaikki täysillä, mutta ei totisesti. Eli kunnolla, mutta vähän pilkettä silmäkulmassa."

Kiteen juuret eivät unohdu

Aatu suuntaa Kiteelle vanhempiensa luokse aina, kun kalenteri antaa riittävästi myöten. Paikkakunnalla vieraillessa mieleen tulvii monia hyviä muistoja.

Nuori Aatu Kiteen Hattuvaarassa kouluretkellä hanhia etsimässä.

"Kitee on kasvattajani. Olen kokenut, että on hienoa olla sieltä lähtöisin. Vaikka en ole siellä enää moneen vuoteen asunut, juuret pysyvät."

Kun Aatulta tiedustelee Kiteen hänelle merkittävimpiä paikkoja, hänen ei tarvitse pohtia vastaustaan pitkään.

"Hutsi on varmasti yksi tärkeimmistä. Siellä on tullut treenattua ja vietettyä todella paljon aikaa nuorena. Sitten tietysti Ruppovaaran koulu. Sekin oli erityinen paikka. Nyt jos ajelen siitä ohi, muistan kyllä lämmöllä niitä kouluaikoja."

Entä millaisia terveisiä Aatu Laamanen haluaa lähettää Kiteelle?

"Toivotan Kiteelle menestystä tälle vuodelle. Edessä on varmasti edellistä parempi vuosi. Terveiseni myös kaikille heille, ketkä ovat urheiluuraani seuranneet ja kannustaneet, päättää Aatu."