Kiteeltä kotoisin olevaa mäkihyppääjä Antti Aaltoa ei huimaa mäkitornissa eikä tavoitteissa. Tulevaisuutensa nuori mies näkee kirkkaana. Listan päästä löytyvät niin arvokisamitalit kuin haave voittaa maailmancup kokonaisuudessaan.
”Tavoitteenani on menestyä kansainvälisesti. Haaveilen voittavani kaikki mahdolliset kisat, mitä maailmassa on”, Aalto lataa Kiteen keskustan tuntumassa, Hutsin urheilukeskuksessa, jossa hänen uransa on saanut alkunsa.
Vuonna 1995 syntyneelle Aallolle on kertynyt jo hyvin kokemusta erilaisista mäkihyppykisoista, kuten arvo-, ja MM-kisoista.
Mäkeen kuusivuotiaana
Aalto kertoo Hutsin korkeimman 60 metrin mäen huipulla, että palo lajiin syttyi pienenä poikana television mäkihyppykisojen välityksellä. Tuolloin esikuvana toimi Janne Ahonen. Toki lajin valintaan vaikutti osaltaan myös veren perintö, onhan Aalto mäkihyppääjä jo neljännessä sukupolvessa.
Mäkihyppäämisen Aalto aloitti kuusivuotiaana. Muisto ensimmäisestä kerrasta, oikeilla varusteilla, on edelleen Aallon mielessä. “Se on piirtynyt hyvin muistiini. Tuntui upealta päästä laskemaan oikeilla varusteilla”, Aalto muistelee.
Nautin lentämisestä
Allamme oleva Kiteen Hutsin urheilukeskuksen puinen hyppyrimäki heiluu hieman tuulen voimasta, mutta kaunis syksyinen maisema ja horisontti ovat elämyksiä, jonka vuoksi mäelle kannattaa nousta.
Pelkkien kauniiden maisemien takia Antti Aalto ei kuitenkaan torniin kipeä. Mäkihyppy merkitsee hänelle paljon.
“Se on vauhdin ja lentämisen tunnetta. Nautin erityisesti lentämisestä. Laji on tosin melko vaativa ja vie monta vuotta, ennen kuin voi olla hyvä, mutta ei se minulle ole ollut ongelma”, Aalto toteaa.
Spagaatti muovimatolla
Aallon arki rakentuu pitkälti harjoituspäivistä. “Keskimäärin harjoituksia on noin kaksi kertaa päivässä. Harjoituksiin kuuluu itsessään hyppääminen, fyysinen saliharjoittelu sekä erilaiset taitoharjoitukset, kuten tasapainoilu. Harjoittelu on parhaillaan hyvin monipuolista”, Aalto kertoo.
Esimerkkejä harjoituksistaan Aalto näyttää, kun olemme laskeutuneet alas hyppytornista. Tutuksi tulevat niin tasapainoilu kuin hypyt. Lopuksi hän vetää vielä spagaatin laskeutumisrinteen harjaksille. Mäkihyppy kun on ympärivuotinen laji. Kesällä lumen sijasta laskeudutaan märälle muovimatolle.
Jokaiselle löytyy jotakin
“Paikkakunnan kokoon nähden Kiteellä on monipuoliset urheilumahdollisuudet harrastaa eri lajeja. Jokaiselle löytyy jotakin”, Aalto luonnehtii, kun olemme siirtyneet hyppyrimäen pukukoppiin.
Kitee on Aallon mielestä rauhallinen ja turvallinen paikka varttua. Lapsuuden ja nuoruusiän Antti Aalto vietti maalaismaisemissa Kiteen Juurikan kylällä, noin 10 kilometrin päässä Kiteen keskustasta. Koulua hän kävi Juurikan lisäksi Kiteen keskustassa.
Jatko-opinnot veivät nuoren urheilijan Sotkamoon Vuokatin urheilulukioon. Urheilu oli vahvasti mukana myös varusmiespalveluksessa, jonka hän suoritti Kainuun Prikaatin talvilajien urheilujoukoissa.
Nykyisin Aalto asuu Kuopiossa, jonne mäkihypyn joukkuetoiminta on keskittynyt. Vaikka Aalto ei enää harjoittele Kiteellä, hän käyn säännöllisesti kaupungissa tapaamassa vanhempiaan ja muita läheisiä.
Kiitosta tukijoukoille
Kiteen Urheilijat on ollut Aallolle tärkeä seura ja tukija. “Olen saanut seuralta hyvää tukea, vaikka asunkin nykyisin muualla. Seura on antanut mielestäni hyvät lähtökohdat lajin aloittamiselle”, Aalto korostaa.
Tärkeitä tukijoita ovat lisäksi perhe ja muut läheiset, sponsorit, valmentajat sekä muut huoltajat ja kannattajat.
Antin isä, Timo Aalto, on toiminut aktiivisesti mäkihypyn ja seuratoiminnan parissa ja toiminut aikanaan myös Antin ensimmäisenä valmentaja. Antti Aallon isoisän isä, Heikki Aalto, toi lajin alunperin Kiteelle, tarkemmin ottaen vuonna 1926. Tällä hetkellä Aalto edustaa Kiteen Urheilijoita. Hänen valmentajinaan toimivat päävalmentaja Janne Väätäinen ja henkilökohtainen valmentaja Lauri Hakola.