Menestystarinoita

Sisältöjulkaisija

angle-left Menestystarina:Veekmas
Veekmas Suomen ainoa tiehöylävalmistaja, kuvassa yrittäjä Sanna Halttunen ja toimitusjohtaja Esa Halttunen

MENESTYSTARINA

Halttusten tiehöylät tunnetaan

Veekmasin voimavara on perheyrittäjyys

Veekmasin tiehöylät tunnetaan ympäri maailman. Halttusten perhe elää ja hengittää yrittäjyyttä.


Veekmasin Sanna Halttunen kasvoi mukaan perheyrittäjyyteen ja teki töitä Veekmasissa jo opiskeluaikoina. Lukiota käydessään hän pohti vielä lääkärin uraa, mutta viimeisenä vuonna tulevaisuus kirkastui.

– Päätin, että haen kauppakorkeaan, ja sitten olikin itsestään selvää, että tulen mukaan perheyritykseen.

Nykyään Sanna Halttunen on yrittäjä ja vastaa etenkin viennistä, markkinoinnista ja taloudesta. Isä Esa Halttunen on toimitusjohtaja, ja myös perheen äiti Pirjo ja Sannan veli Jarno ovat mukana Veekmasin toiminnassa. Perheen nuorin tytär Henna työskentelee opettajana.

Työ ja yrittäjyys ovat Sanna Halttuselle luonteva osa elämää.

– Yrityksen ja muun elämän erottaminen on mahdotonta eikä oikeastaan tarpeellistakaan. Viikkoa pidempää lomaa en kaipaa, vaan maiseman vaihtaminen viikoksi riittää.

Sanna saattaa heittää kymmenen kilometrin lenkin juoksumatolla hallin kellarissa olevalla kuntosalilla ja palata sitten energisenä jatkamaan töitä.

Isoja muutoksia

Veekmasissa eletään muutosten aikaa: viime aikoina kehitettyjen tiehöylämallien kehitystyö jatkuu, ja koneenhallintajärjestelmää päivitetään uuteen tekniikkaan. Isoja uudistuksia on tapahtunut myös Ruotsissa sijaitsevan tytäryhtiön muuton vuoksi, ja henkilöstön täydentämiseen liittyviä rekrytointeja on vielä käynnissä.

– Isoja muutoksia, mutta hyvää meille kuuluu. Tilauskanta on hyvä, niinkin hyvä, että pitää miettiä, miten pystytään kaikki koneet valmistamaan. Ongelma on positiivinen, Sanna Halttunen valottaa.

Työvoiman saaminen huolettaa myös Esa Halttusta.

– Osaavia raskaskoneasentajia on vaikea löytää. On pakko turvautua ulkomaiseen työvoimaan. Toivoisimme, että Kiteellä pysyisi edes jokin asentajakoulutus, ja lisäksi elektroniikan ja ohjausjärjestelmien osalta vaaditaan vielä erityisosaamista.

Halttuset ovat tehneet vuosikausia töitä sen eteen, että tiehöylä saataisiin Suomessa takaisin vaatimukseksi alemman tieverkon kunnossapitourakoihin. He toivovat, että läpimurto tapahtuisi pian.

– Nyt näyttää siltä, että tilanne on menossa oikeaan suuntaan.

Pohjoismaiden ainoa tiehöylien valmistaja

Esa Halttunen aloitti tiehöyläurakoitsijana vuonna 1974. Kolme vuotta myöhemmin hän palkkasi ensimmäisen työntekijän ja ryhtyi yrittäjyyden ohella automyyjäksi. Työntekijän täysipäiväisen työn turvaamiseksi yrityksessä alettiin kunnostaa vanhoja tiehöyliä myyntiin 1970-luvun loppupuolella.

– Alku oli yhden miehen yrityksenä tarpomista. Aina ei tiennyt, mitä tuleman pitää, eikä mikään ollut itsestäänselvää.

Veekmas Ky perustettiin 1982 ja Veekmas Oy 1984. Noin 250 vanhaa Nord-Verk-tiehöylää tuotiin Ruotsista 1980- ja 1990-luvuilla ja peruskorjattiin Kiteellä uuteen alkuun.

Sanna Halttusen mieleen on jäänyt, kuinka hän pikkutyttönä olisi halunnut mukaan hakemaan tiehöyliä.

– Traktorikortinkin ajoin, mutta minua ei otettu mukaan ja se harmitti, Sanna muistelee.

Kommelluksiakin höylänhakumatkalla sattui.

– Poliisi pysäytti kulkueen ja epäili, että nuoriso on ottanut tielaitoksen höylät ja lähtenyt ajelemaan.

Kunnostetut tiehöylät saivat Suomessa suuren suosion. Tuotekehitys jatkui, toiminta kansainvälistyi ja kasvoi. Lokakuussa 2007 yhtiön koko kaksinkertaistui yhdessä päivässä, kun Veekmas osti kilpailijansa Patria Vammas Oy:n tiehöyläliiketoiminnat Sastamalassa. Samaan aikaan tytäryhtiö Veekmas Svenska AB osti Patria Vammas AB:n tiehöyläliiketoiminnat Ruotsissa, ja Veekmas Oy:stä tuli Pohjoismaiden ainoa tiehöylien valmistaja.

Suomalaisuus on ylpeys

Sanna Halttuselle hienoja muistoja ovat ensimmäiset itse tehdyt kaupat, kuten kaivostiehöylän myyminen Boliviaan. Ostaja luotti myyjään siinä määrin, että teki kaupat tiehöylää näkemättä.

– Toinen muisto on siitä, kun lähdin asentajan kanssa Ghanaan kouluttamaan. Asentaja ei puhunut englantia, eikä minun tekninen osaaminen ollut kovin suurta. Jotenkin piti kuitenkin tehdä koulutusmateriaalit ja saada kerrottua asentajan mielessä olevat asiat minun suullani.

Kaiken kaikkiaan pitkä matka on tietenkin vaatinut kovaa työtä, ja tästä päivästä taaksepäin katsellen Esa Halttunen voi tyytyväisenä todeta, että tuli tehneeksi oikeita päätöksiä.

– Siitä olen ylpeä, että Veekmas on edelleen perheellä yksityisomistuksessa. Se on sitä suomalaisuutta, Esa Halttunen summaa.
 

Sivu arviointi ja palaute

Otsikko: Ajankohtaista

AJANKOHTAISTA