Lammas oli varsin merkittävä kotieläin omavaraistalouden aikana, tuottihan se lihan lisäksi myös tarpeellista villaa. Se oli vähään tyytyväinen ja helppohoitoinen eläin. Talvirehukseen kujassa tai erillisessä lampolassa asustavat lampaat söivät loppukesällä taitettuja lehtikerppuja. Kesäksi ne saatettiin kuljettaa karjoveneellä johonkin saareen kesälaitumelle.

Lampaiden lisäksi talon pienkarjaan saattoi kuulua vuohia, sikoja ja kanoja. Kanat olivat tosin harvinaisia 1800-luvulle saakka. Sen sijaan munitettiin rantakylissä vesilintuja, esim. telkkiä, uutuissa l. liukuissa.

Vuohia pidettiin jonkin veran lähinnä säämiskänahan takia. Pitkäharjaksiset siat juoksentelivat kesäkauden vapaina sianlänget kaulassaan ja etsivät itse ruokansa. Puinen hanko esti sikaa pääsemästä aidanraosta luvattomille teille. Talven pienkarja vietti kujaan kyhätyissä karsinoissa, navetassa tai erillisissä läteissä ja lampoloissa.